Kirkosta isänpäivälounaalle. Manguin mieheltä, että ostaisi mulle rutkasti arpoja, koska himoitsin yhtä palkinnoista, pajupalloa. Muitakin hienoja voittoja oli tosin runsaasti. Vuosien kokemuksen perusteella olen päätellyt, että minun kirjoittamani arvat eivät voita. Mieheni surkea käsiala sen sijaan tenhoaa onnettareen. (Taannoin Helsingin kokouksessa teoriani itse kirjoittamieni arpojen tehottomuudesta sai lisävahvistusta. Anjalla oli jälleen arpoja myynnissä, palkintona omakutoma liina, jonka turkoosi vivahde olisi sopinut niin hyvin sävyihini. Olin yllättynyt, kun voitin sen, mutta sitten muistin, että Anjahan kirjoitti itse kaikkien ostamat arvat...) No niin. Mies ostikin arpoja, sekä lapsille että mulle. Kahden tietämillä puhelin soi ja mies meni vastaamaan. Olin kuulemma voittanut SEKÄ pajupallon ETTÄ herkkukorin. Jipikaijee.

Herkut syödään, mutta kori saa kiertää seuraaviin arpajaisiin, kenties KD:lle. Ja se pajupallo... Olen jo monta joulua toivonut saavani aikaiseksi laittaa valosarjan pajupallon ympärille. Upeaa, miten ne valot tuikkivat pallon läpi.