Koulusta tultuani meinasin meinata. Vaan en jaksanut. Nukahdin istualleni ruokapöydän, kahvikupin ja sudokun ääreen. Meinasin meinata pyykkiä pestä, jos vaikka piskojen välissä saisi niitä kuivateltuakin.

Ja mihinä välis leivon nisua, kun huominen päiväsyrän menöö töis, koulutukses? Onneksi siellä ei ehkä tartte puhua niin kauheasti, että saa säästellä äänivärkkiä. Tänään yhdellä oppitunnilla ääni jo hetkeksi katosikin. Ei taida tulla ylistyslaulujen harjoittelusta tänään mitään, mutta voisin mennä kuunteluoppilaaksi. Mies oli ostanu partiolaasilta trahteeria kaffin kans, niin ei mulla niin kiirus sen nisutaikinan kans ookkaa. Ties vaikka huomenna neljältä jaksais vielä alkaa leipoa.