Viime lokakuussa kirjoitin blogissani tanskalaisesta, käyttökelpoisesta hiilijalanjäljen pienentämiseen tähtäävästä tosi-TV-formaatista. Kesällä en juuri välitä television katselusta, mutta jokin aika sitten satuin vahingossa näkemään pätkän toisesta ekologiaan liittyvästä tosi-TV:stä. Sen nimi taisi olla Kaatopaikka. Ryhmä ihmisiä yritti asua muutamia viikkoja kaatopaikalla, rakentaa asumus ja kaikki muukin tarvittava sieltä löytyvistä tavaroista. Ruokaa ja vettä heille tuotiin ulkomaailmasta. Aluksi käytössä oli jopa kemialliset vessatkin, mutta jonkin ajan kuluttua heille ilmoitettiin, että on aika rakentaa kompostikäymälä, sillä seuraavana päivänä kemppariveski haettaisiin pois. 

Ohjelmaidea oli mielenkiintoinen, mutta toista jaksoa katsellessani totesin, että turhan suuri osa ohjelma-ajasta käytetään ihmissuhdesotkujen selvittelyyn, ja varsinainen ympäristökasvatus jäi taustalle. Niin jäi senkin tosi-TV:n seuraaminen. Noinkohan joskus näitä ekoformaatteja tuodaan Suomeen, on tänne turhempiakin ideoita huolittu. 

 

Nyt täytyy perästäpäin (Juhanin päivänä) jatkaa vielä aiheesta. Satuin näkemään televisiosta jotain, ja luulin, että nythän se kaatopaikkaformaatti on sitten tuotu Suomeen. Totuus selvisi minulle vasta, kun ruutuun ilmestyi erään karkkimixin nimi. Se kaatispätkä kuuluikin samaan mainossarjaan kuin aiempi Pelkokerroin-formaattiparodia (tonttujen syöntiä yms.) Jo mä vähän ihmettelin ukkelia, joka oli syövinään rottaa kebab-tikusta. Mutta oli silti mennä täydestä.