Viime kesänä (kai niin voi jo sanoa kesästä 07) iloitsin parina päivänä vasta lentoon opettelevien lintujen kohtaamisesta. Kerran ulko-ovesta tullessani olin tärmätä yhteen siipiveikkoon, joka oli ilmeisesti ollut aikeissa soittaa ovikelloamme. Mutta minut nähtyään lähtikin käpöttelemään takapihalle. Seurasin sitä, kun se lennähti mattotelineelle. Luulin värityksen perusteella varpuseksi, mutta pian huomasin erehtyneeni pahemman kerran, kun sen äiti tuli poikaansa vahtimaan. Se oli peippoäiti. Ennen äidin paikalle tuloa mies ehti näpätä söpöstä pörröpäästä otoksen.

888349.jpg

 

Meidän pihaan en huoli tonttuja ensi hätään. Sen sijaan hyväksyin tyttäremme asetelman. Hän oli saanut kaveriltaan muutaman posliiniesineen, joista ystävä oli jo halunnut päästä eroon. Nyt kukot kököttävät päivänliljojen suojissa niin kuin sammakko raparperin alla. Olen oppinut luottamaan 16-vuotiaamme silmään ja makuun.

 

888360.jpg