Ei sentähäre enää kruppia porota, mutta kröhiä pitää. Minen oo sitte joukaa saanu äntihin, notta olsin kiriootellu, kun petin pohojas fällyjen alla meni koko pyhänseutu. Eikä enääkää trenkää vanahoja muistella, vaikka kaikellaasta sattuuki trusapäin mennehellä viikolla. Jos fiinisti sanotahan, niin oli hektinen viikko. Seki ainua vapaa ehtoo meni poraates ja murehties uutisia ja sitä myören sukulaasia ja kotikylääsiä.

Mutta nyj jotaki uutta. Mullon nys sitte komia tanttu! Flikka oli sen saanu valamihiksi, ja mä kävin sen hairaamas koululta. Isäntä saa sen huomenna käyrä konttoris kustantamas. Kelepaa täs ny orotella, jos tulis jotaki kemuja tai vähä kovetumpaa juhulaa.