Kuuntelen mykkänä sivusta, kun kollegat selostavat trimmauskonstejaan, juoksumattoa ja keikuttimia, kylpyläreissuja, kauneushoitoja... Ainakin puolet trimmaajista on jo ennestään minua hoikempia. Miksi he murehtivat jenkkakahvoista? Pitäisikö minunkin murehtia? Ei mielestäni niin kauan kuin miellytän mieheni silmää. En aio uhrata ulkonäöstä enkä edes kunnosta murehtimiselle tämän enempää aikaa. Hyötyliikunta piisatkoon niin kauan kunnes lääkäri toisin määrää.

Mutta lieneekö sittenkin vaikutusta kollegojen keskustelujen  kuuntelulla? Vai olisiko muistutus vuosien karttumisesta aiheuttanut sen, että tällä viikolla olen jo kolme kertaa levittänyt kasvoille jotain kosteusvoidetököttiä ja silmien alle vaaleaa pussien peitoksi? Ei. Kyse on puhtaasti pseudotieteellisestä kokeesta: onko voiteitten käytöllä mitään nähtävää vaikutusta kasvojen ihoon. Palaan tuloksiin viikon parin kuluttua.