Ennen kuin heitän tämän bloggailun hetkeksi ja keskityn tyystin lähtövalmisteluihin, palaan lyhyesti vaaliaiheeseen.

Vaalipäivä Tikkalassa sujui odotetun rauhallisesti, ikävä kyllä jopa odotettua rauhallisemmin. Aamulla ihmettelin, miten meille oli annettu mukaan vain kolmesataa äänestyslippua, vaikka alueen äänioikeutetuista oli vielä yli viisisataa äänestämättä. Loppujen lopuksi se kolmesataakin oli reilusti yläkanttiin, kun vain 104 kävi päivän mittaan käyttämässä äänioikeuttaan (kaikki olivatkin sitten hyväksyttyjä ääniä). No, ehdinpä neuloa vauvannuttua pitkälti toiselle puolelle hiljaisen päivän mittaan.

Maanantain Israel-illassa eräs KD-aktiiveistamme kysäisi minulta, että tuliko vaalivoitto. Vastasin, että tuli kyllä voitto, mutta toisaalta tuli tappiokin. KD:n tavoite omasta mepistä toteutui, joten siinä mielessä voitto saatiin.  Mutta äänestyslaimeus oli tappio demokratialle.

Mitä tässä on tehtävissä? Onko lainsäädännössä olemassa jokin äänestysprosentin kipuraja, jonka alituksesta seuraisi hätätila, uudet vaalit tai  koko systeemin uudelleen organisointi? Ellei ole, niin aivan turhaan jotkut tahot mm. netissä omilla blogeillaan yrittävät yllyttää ihmisiä, että mahdollisimman monet kävisivät äänestämässä jättämällä hylättäväksi joutuvan lipun, koska sillä tavalla mukamas toteutuisi todellinen kansanvalta. Äänestysprosentti kyllä nousisi, mutta mitättömät liput olisivat edelleen mitättömiä ja jos varsinaiset ehdokkaat saisivat vain muutamankin äänen, niin valituiksi he kaiketi tulisivat, ns. äänten enemmistöllä.

Onko näillä yllyttäjillä tarjolla jokin toinen parempi systeemi nykyiselle edustukselliselle demokratiallemme? Ei auta yrittää tuhota, kaataa ja kumota edes kutakuinkin toimivia rakenteita ellei ole osoittaa tilalle paremmin toimivia. Muuten seuraa pelkkä kaaos, anarkia. Tyhjiö pyrkii aina täyttymään, se on fakta.