Siellä saattaa jo Anne odotella konserttiselontekoa, niin päätin vielä illan päälle palata blogiin. Ja onhan se parempi tuoreeltaan purkaa tuntoja. No, me emmä perästäkää menneet tandemilla, kun ennen lähtöä oli alkanut hipsutella lunta ja mies arveli, että palatessa sitä on kertynyt jo nokko. Oikeassa olikin. Ennakkoon lipun ostaneille oli varattu muutamia penkkejä edestä. Oli mukava löytää sieltä tuttavapariskunta, niin ei miehelläkään ollut niin orpo olo.

Nipan johdolla porukka asteli lavalle aplodien saattelemina. Laskin pikaisesti yks kaks kol nel, kuka puuttuu? Tapio Rauma! Ensimmäisen biisin aikana vielä odotin, että ehkä hän putkahtaa vielä jostain kuin Frodo, mutta ei. Olin aluksi kieltämättä hienoisen pettynyt. Juuri olin ylistellyt ensikertalaiselle naistuttavalle Kasevan stemmalaulua. Siitä jäi nyt jotain oleellista puuttumaan. Ehkä toisaalta Joken mikki oli liian hiljaisella. No, sitten muutin asennetta. Nyt kuunnellaan erilaista Kasevaa avoimin korvin. Ja mukavaltahan se kuulosti. Huvittava pikku anekdootti. Kun Mikko spiikkasi kai kolmanneksi biisiksi, että nyt lähdetään Poriin (biisi "Äijä lähti tänään"), niin mä huikkasin, että lähtikö Rauma Poriin? Kyllä kuulemma, mutta lupasivat naureskellen, että se vielä takaisinkin tulee. 

Biohuvimylly osoittautui siis mukavan intiimiksi keikkapaikaksi. Tapio Rauman poissaolon lisäksi konsertissa oli jotain muutakin mulle uutta. Väliajan jälkeen lavalle nousi hetkeksi Kasevan mikseri Timo Uukuniemi, jota kuulemma tekijän - siis Toven - luvan perästä kutsutaan lempinimellä Nuuskamuikkunen. Lauloi muutamia amerikankielisiä lauluja säestäen akustisella kitaralla. Mieheni tykkäsi kovasti, etenkin kun mikseri oli paljon supliikimpi kuin nämä muut totiset hämäläiset.

Nyt biisilistalla oli taas myös pari Beatles-laulua. Viimeksi olen kuullut Kasevan heittävän niitä auvoisessa nuoruudessani. Tällä kertaa mukana oli No reply ja Things we said today, laulu, jonka olin melkein unohtanut. Mutta kyllä siitäkin pätkiä tuli esiin muistin kätköistä.

Jossain vaiheessa kävi mielessä, että Mikon olisi kannattanut lukea mun huulilta, kun välillä tuli säkeistöjä väärässä järjestyksessä tai jokunen säkeistö jäi pois. Tai sitten kevensi keikkaurakkaa lyhentämällä biisejä.

Joka tapauksessa olen iloinen ja tyytyväinen iltapäivähetkestä. Se vain pienesti jäi harmittamaan, kun en kehdannut mennä pyytämään nimmareita levykoteloon. Silloin 15-kesäisenä mulla oli serkkutyttö mukana, pelättiin ja mentiin yhdessä.