Mistä lie sain päähäni, että pitää prissata mukulat marjapuskille nyt, kun aurinko paistoi. Tytär oli kaukaa viisas ja lähti heti ensimmäisestä ehdotuksesta. Kauhialla rähinällä sain loputkin sinne valumaan, mutta kohta ulko-ovi alkoi käydä ja väki virtasi takaisin. Ei kun uudestaan rähisemään. "Mitä te tuollaasia nokkoja mulle tuotta, ja viä raakoja seas!" No, kun sitten viimein itse vapauduin leipomuksista ja kipaisin puskia tutkailemaan, niin totesin, että parhaansa olivat yrittäneet. Suurin osa punaherukoista näytti olevan edelleen puoliraakaa. Kypsästä saaliista ei kertynyt maijallista, joten keitin tämän erän hilloksi. Pitäisi ainakin olla tarpeksi pektiiniä seassa, kun en alkanut perata kaikkia puoliraakoja pois. Ei sinne kauheita määriä jäänyt pensaisiinkaan, mutta jos viikon parin päästä koholiis loput mehumarjoiksi, niin saattaisi niistä maija täyttyä. Entisetkin mehut on kyllä puolijuomisiis.

Jos lopuksi vielä jotain positiivisempaakin, niin töistä tultua huomasin iloiseksi yllätyksekseni, että mies oli poiminut pikku mansikkamaaltamme hyvänlaisen saaliin ja laittanut ne valmiiksi pakastusrasioihin. Sinne kuulemma oli vielä jäänytkin, joten kävin hakemassa kypsiä vielä yhden rasiallisen. Tämä kesä ei ollut lainkaan huono meidän hidastahtiselle maallemme. Kaikesta sateesta huolimatta olemme löytäneet korkeintaan kourallisen homehtuneita tai mädäntyneitä. Varsinainen satokausi ajoittui sateiden jälkeen. Vielä saa hakea muutamia isojakin marjoja parin päivän sisällä.