Laiskuuksissani - ja yöpuukiireissäni - lainaan jälleen hieman editoiden tänäistä joukkopostitustani:

 

"Kiitos rukouksistanne. Jumala on vastannut ihmeellisesti rukouksiin liittyen tuohon kolariasiaan. Tänään ajoin ensimmäistä kertaa kolarin jälkeen autolla töihin. Sain olla ratissa täysin vapaa ja rauhallinen, valppain mielin tietenkin mutta ilman pelkoa ja jännitystä, joita etukäteen odotin. Harri-kappalainen puhui eilen psalmiluennolla siitä, miten todellinen rauha ei ole löydettävissä meistä itsestämme, vaan sen voi Jeesus antaa.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta vielä parempaa oli tulossa. Rakas mieheni soitti minulle töihin päivällä kertoakseen väliaikatietoja. Hän oli hoitanut minun aiheuttamiani sotkuja (ei tosin käyttänyt itse tällaista ilmaisua), oli ollut yhteydessä poliisiin ja vakuutusyhtiöön, ja mikä tärkeintä, siihen kolarin toiseen osapuoleen. Mies oli ihan tyytyväinen kahden viikon sairaslomaansa (niskalihakset revähtäneet, mutta nikamat kunnossa, kiitos Herralle!) Olivat mieheni kanssa naureskelleet, kun olivat puineet autoasioitaan… Mies oli pyytänyt kertomaan minulle terveisiä, etten suotta murehtisi, kun ei tässä mitään hätää ole.

OLEN VAPAA! Kiitos Herralle!

 

 Muistatko, miltä tuntuu synninpäästö!?!?

 

Pysytään uskollisina rukouksessa, ja vaikkei pysyttäisikään, niin Herra ON USKOLLINEN!"

 

Se emailini lainauksesta. Mietin tuossa myös siskooni sanoja kommentissa, että minä olisin sisaruksista se vahvin. Taika taitaa olla tässä, kuten Kari Tikka laulussaan siteeraa Paavalia, joka siteeraa Jeesusta:

"Minun armossani on sulle kylliksi, sillä VOIMANI tulee täyteen HEIKKOUDESSA"

 

Kun tuumasin rukousketjulaisille olevani ketjun heikoin lenkki, niin miehenikin vastasi, että Taivaan valtakunnassa heikoin on väkevin. (Meinasi tulla että tavaan valtakunnassa, pitääpä tavata tarkemmin, mitä päästelen.)