Mieheni jo kirjoitti omassa blogissaan vinkkiä, miten voisi yhdistää koirankakkaongelman ratkaisun liikuntaharrastukseen. Tosin mies suositteli, etten menisi lukemaan hänen tekstiään.

No, minullakin oli yksi koirankakkaidea, jonka paljastin miehelleni, mutta hänen mielestään se olisi liian uskalias. Haluaisin kuitenkin kuulla toisenkin mielipiteen.

Periaatteessahan siis kotikaupunkimmekin järjestyssäännöissä lienee ainakin suosituksena se, että lemmikkien ulosteet kerätään mukaan.

Tässä päivänä muutamana kun pyöräilin koiraansa ulkoiluttavan henkilön ohi ja kun koira taisi juuri olla kyykyllään, niin minulle tuli mieleen, mitä jos minulla olisi taskuissa ja kuorokassissa läjä tyhjiä leipä- tai muita käytettyjä muovipusseja. Ja mitä jos pysähtyisin ulkoiluttajan luokse ja kysyisin, sattuuko hänellä olemaan muovipussia ja kertoisin, että minulla on.

Mieheni oli sitä mieltä, että kanssakulkija loukkaantuisi. Kysyin, että siitäkö, että epäilen toiselta uupuvan pusseja. Ei, vaan siitä, että oletan toisen aikovan noukkia p-aa tienposkesta, vastasi mies.

Taidan joka tapauksessa haudata ajatuksen. Kyllä ne isommatkin kikkareet sieltä pyörätien laidasta maatuvat, eivät ne minua haittaa. Se todellinen roskaongelma on ihmisten jätökset - ne maatumattomat lähinnä.