Sain Suklaamurulta ja Kermakaramellilta aistiaiheisen napin ja haasteen, joka tarttis nyt laittaa kiertoon.
 

 

 

 

 

 

Mitä eri aistit merkitsevät minulle.  Ajattelin, että ne voisi asettaa akselille, jonka toisessa ääripäässä on esteettisyys/ mielihyvä ja toisessa päässä käytännöllisyys. Silloin tuntoaisti olisi minun akselillani lähimpänä pragmaattisuutta, maku ja haju lähimpänä mielihyvää, kuulo ja näkö suurinpiirtein keskellä akselia. Hieman lisästooria:

 

1 Ihmisen hajuaisti on kehno, mutta on siitä paljon iloa. Itse olen ihmetellyt ja ihaillut hajumuistoja. Muistan esimerkiksi sen saippuan, mitä oli äitiyspakkauksessa silloin, kun pikkusisko syntyi. Olin itse silloin nelivuotias. Samaten kotikirkon tuoksu on tärkeä, siitä olen jossain aiemminkin maininnut. Nyttemmin nenäni tuntuu herkistyneen ikäville lemuille. Tai sitten sitä on tullut krantummaksi ja kärttyisemmäksi muutenkin.

 

2 Makuaistia tarvittiin ennen pilaantuneen tai vaarallisen syötävän varomiseen, nyttemmin se on lähes puhtaasti pelkkää nautiskelua. Hajuaisti täydentää makuelämyksiä. Kahvissakin parasta melkein on sen tuoksu. Aiemmin ylistämäni omenanautintojen lisäksi erityisen rakkaita makuja ovat kypsennetyt kaali ja lanttu. Onkohan niin, että tässäkin lapsuus edelleen heijastelee. Voihan olla, että banaaneista tai appelsiineistakin löytyy erilaisia makuvivahteita eri lajikkeista, mutta en usko, että niin runsaasti kun omenoista!

 

3 Kuulo on sekä työn että harrastusten kannalta kenties se luovuttamattomin aistini. Kielenopetus ja musiikkiharrastus perustuvat kuuloon.

 

4 Mutta en haluaisi vielä näkökyvystäkään luopua. Se antaa liikkumavapautta, mahdollisuuden kommunikoida kirjeitse/ sähköpostitse ja tietenkin nauttia kirjoista sekä väri- ja muotomaailmasta. Pukeminen, siivoaminen, ruuanlaitto ja ylipäätään kaikki hommat onnistuvat huomattavasti helpommin ja nopeammin silmät auki. Toisinaan yöllä en sytytä vessaan valoja, siellä hommat hoituvat niinsanotusti käsikopelollakin, mutta siinä se sitten onkin.

 

5 Kuten totesin, tuntoaisti on mulle eniten puhtaasti käytännöllinen, toisin sanoen siihen liittyy mielihyvän tunteita enemmän varoittavat tuntemukset, kivun, kylmän ja kuuman, ja tietenkin oman itsensä hahmottaminen, koordinaatio. Pikkuoppilaiden halaukset tuntuvat mukavilta, mutta sama mielihyvä tulee hymynaaman näkemisestäkin tai iloisen tervehdyksen kuulemisesta. Pragmaattisuus ei tee tuntoaistista minulle yhtään sen arvottomampaa kuin enemmän esteettisiä nautintoja suovat aistit. Päinvastoin jossain vaiheessa se saattaa joutua korvaamaan näköaistiani. Koetan pitää siis siitäkin huolta.

 

Nyt sitten se vaikein paikka, haasteen eteenpäin nakkaaminen. En voi lappareita haastaa, kun heiltä tämän sain, ja kauhean monia muita blogeja en säännöllisesti seuraa, mutta onhan sentään Kaanon. En tosin ole ihan varma, jos sinut on jo tähän ennemmin haastettu. Niin, ja Leen@n haastan myös.

Noo, jos Suklaamuru ja Kermakaramelli haastoivat vähän ylimääräisiä, niin minä tasoitan tilannetta...