Eilen oli käsityöilta vielä viimeisen kerran ennen lauantain lähetysmyyjäisiä. Olin juuri ratustelemassa ompelukonetta pyöräntarakalle koriin, kun vajaan puolen kilometrin päästä alkoi kuulua infernaalista meteliä. Lähiputiikki siellä avasi joulumyyntikampanjaansa pommien voimalla. Pauke ja räjähtely jatkui koko kilometrin pyörämatkani ajan, ja koko ajan tuntui siltä, että olin tähtäimessä. Kumu kaikui metsikön reunasta, vastaantuleva pyöräilijä kauhisteli samoin tunnelmin "raketithan tulevat ihan kohti". Se ei ollut mitään satunnaista laukausten vaihtoa, Mainilassa tai muuallakaan, vaan täysimittainen tykistökeskitys.

Ovathan ne värikkäät valosuihkut kauniita, mutta eivät ne nyt niin uskomattoman upeita ole, että moisen takia kannattaisi kiusata koiria ja hermoheikkoja ihmisiä, fryösätä rahaa taivaan tuuliin ja saastuttaa ilmakehää ja maastoa. Kun ilotulittaminen olisikin sallittua tiukasti vain kerran vuodessa ja aikaa vielä rajoitettaisiin vaikkapa varttiin, 23.50-00.05 uudenvuoden yönä, niin eivät ehtisi sotkea ja kiusata niin tuhottomasti kuin nykyisellään, kun joulun allakin voi olla jopa viidet eri räiskeet.