Kauhialla metelillä (ja nälkäisenä) pitää yrittää oppia ja omaksua ATK-hienouksia. Rupesin rutajamahan, että pitääs oppia linkittämään. Jos kerran Akka osaa, niin miksi en minä voisi oppia, selitin miehelle. Joka tuon linkin sitten tekikin. Siihen tarvittiin aivan ihmeellistä koodikieltä. Ei se VOI olla nuon mukkaasta! Onneksi tytär lupasi lähettää mulle kirjalliset ohjeet sähköpostitse ;-) Ties vaikka hän osaisi neuvoa mua niin, että jotain kässäänkin. Sitä odotellessa koetan rauhottua. Ja syödä uuniperunoita.  

 

 PS. Kun luin perästä päin Akan lääkärireissun jälkeisistä tunnelmista, niin vähän suhteutui omat oppimishikoilut järjellisempiin mittoihin. Tyhjästä meuhkaan.

PPS. Tytär lähetti jo ohjeensa, hänellä oli antaa minulle hieman helpompi koodi ja kirjalliset ohjeet kahdella rivillä. Ja siellä se on tallessa sähköpostissa, kun seuraavan kerran mielittelen linkitystä.