Joitakin vuosia sitten näin ensimmäistä kertaa eläissäni korvasienen. Jätin sen ainokaisen kunnioittaen paikalleen, mutta otin siitä kuvan kännykkäkameralla. Tänään selasimme miehen kanssa kameran kuvia ja mieleeni pälkähti, että nyt voisi olla taas korvasieniaika. Ja kas kuinka ollakaan, kun palasin miestä ulkoiluttamasta (sparrasin pyörällä pitkin pururataa, kun hän treenasi maratoniin), niin polun ohesta löytyi ensin pari korvasieniyksilöä, sitten muutama lisää ja vielä vähän lisää. Tälläkin kertaa jätimme ne toistaiseksi noukkimati. Mutta kunhan palaamme konfirmaatioreissulta Laviasta maanantaihin mennessä, niin taidan lähteä uudestaan miestä lenkittämään. Jos kukaan muu ei ole tohtinut sieniä siihen mennessä poimia, niin aion rohjeta. Hanskat käsissä. Meillä on keittolevy, sienet voisi ryöpätä ulkona, niin ei tarvitse murehtia tuuletuksesta. Voisin ottaa matkalukemiseksi sienikirjan ja perehtyä käsittelyohjeisiin huolellisesti sadon toivossa.