Istutaan viikonloppuisin miehen kanssa seuraamaan Mr Monkin uurastusta. Menneen viikonlopun uusintajaksossa hän tutustui netin hienouksiin, opetteli klikkaamaan hiirtä, pelaamaan pasianssia jane, sen jälkeen kun FBI:n leuhkat ukot olivat antaneet ymmärtää,että Monk on kivikautinen fossiili.

Ai että mä samastuin tällä kertaa (muutenhan siivousvimmainen miespolo on kovin kaukana arkiminästäni, ylifiksukin se on). Tämän viikonlopun aikana hetken mielijohteesta klikkasin siskoltani kauan sitten saamaani naamakirjakutsua. Koetin lukea läpi pykälät ja parakraaffit ennen kuin etenin. Enkä suinkaan tohtinut kummostakaan profiilia luoda - vielä. Ajattelin aloittaa hyvin varovaisesti. (Ja pitää matalaa profiilia ystävyyssuhteiden luomisen suhteen.)  Enpä arvannut, että saman tien alkaa tulla facebook-sähköposteja. Mutta toistaiseksi ei ole tullut mitään ikäviä yllätyksiä, päinvastoin. Enkä vielä ole koukkuuntunut, toivon välttäväni sen sudenkuopan jatkossakin. Ja eihän se henkilökohtaista sähköpostia korvaa.