Paavo mainitsi kommentissaan, että matkakertomuksia on mukava lukea. Sehän oli suorastaan yllytystä.

Monenlaista matkaa olemme tänäkin kesänä ennättäneet tehdä, vaikka olenkin toisaalta viihtynyt paljon kotona. (Toisin sanoen, silloin kun olemme olleet Raahessa, olen pysytellyt mahdollisimman paljon omalla tontilla.) Joistakin reissuista olen jossain blogissa kirjoitellutkin, mutta esimerkiksi vuotuisesta Norjan reissusta en esimerkiksi vielä ole kertonut mitään jälkikäteen. Mutta aloitan pöröttämällä järjestyksessä, viimeisimmästä eli Pudasjärven keikasta ensin.

Anoppini 80-vuotissyntymäpäiviä vietettiin suvun voimin (kolmisenkymmentä vierasta mummulla ehti käydä viikonlopun aikana) miehen vanhimman veljen perheen lomamökillä Iso-Syötteen Pytkynharjulla.  Meidän väen oli tarkoitus olla lauantaina perillä puolita päivin, jotta ehtisimme mukaan lounaan laittoon. Tytär soitti serkulle puoli yhdeksältä, että tämä olisi valmis lähtemään mukaamme yhdeksään mennessä. Vaan kun olimme autossa, mies muisti, ettei se ollutkaan rekisterissä. Isompi auto kun oli ollut seisonnassa miltei Norjan reissusta saakka. Mies lähti nettiin maksaakseen muutaman euron rekisteröintimaksun, mutta pankin avainlukukorttia ei löytynytkään. Ei löytynyt, vaikka koko perheen voimin sitä puolisen tuntia haettiin. Serkulle soitettiin väliaikatietoja, että tässä menee vielä aikaa... Eri vaihtoehtoja pähkäillessämme mies hoksasi kysyä tuttavaperheeltä autoa lainaan. Olemme ennenkin sitä lainanneet lähetystyön hyväksi. Ja kuinka ollakaan, auto oli lainattavissa. Serkku tuli meille kävellen sillä aikaa kun kävimme hakemassa auton ja kun siirsimme kamat kahdesta kattoboksista laina-hiaceen. Emmekä sitten myöhästyneetkään lounaalta kuin reilun vartin. Sen verran, että pöydässä oli tilaa...

Ruuan jälkeen minä ja Sinikka- miniä otimme urakaksi kakkujen täytön. Ulla-miniä oli tuonut oman kakkunsa valmiiksi täytettynä. Neljä täytekakkua (Sinikka oli tehnyt kaksi pohjaa, minä yhden) saatiin helposti tuhottua viikonlopun mittaan. Muutenkin syötiin ja herkuteltiin tukevasti. Illemmalla olikin viisainta lähteä pikkupatikoinnille harjua pitkin Kellarilammen laavulle.  

Patikoituamme takaisin mökille oli aika laittautua nukkumaan. Kaksi kamaria, tupa, kaksi parvea, kolme asuntovaunua ja yksi teltta majoitti 23 ihmistä ja kolme koiraa. Mies halusi pystyttää minulle ja itselleen teltan yksityisyyden takia, olisimmehan mekin mahtuneet lastemme kanssa parville. Mutta hyvin meni yö teltassakin vielä tällä ikää, vaikka makuualusta aluksi tuntuikin kovalta. Lämpöä, unta ja raitista ilmaa

 riitti aamuun saakka, eikä selässä tuntunut yhtään kipuja, joten ei se alusta liian kova ollutkaan. Eikä yöllinen sade, jolla meitä hivenen etukäteen peloteltiin, ollut kuin hetkellinen hilajinen ripsuttelu.

Sunnuntaina käytiin Iso-Syötteen huipulla ja luontokeskuksessa. Tänäkin kesänä pääsin tavoitteeseeni: tutustu ainakin yhteen uuteen kasvilajiin.

Riekonmarjaa en ollut ennen nähnyt, olin vain kuullut sen nimen Anna-Maria Kasisen sanoittamassa laulussa. Syötteellä oli opaskyltti kuvan kera, joten kun näin tuon kasvin, kyltin perusteella tunnistin oitis helposti. Ja pitihän sitä maistaakin. Aivan mukavan makuinen, mutta syljin pois, kun mies pelkäsi sen olevan myrkyllinen: "Koskaan ei saisi maistaa mitään tuntematonta lajia!" Maun ja nimen perusteella arvelin itse marjan syötäväksi, ja kun palasimme opaskyltille, mieskin saattoi siitä varmistua, ettei tarvitse vaimoa lääkäriin lähteä viemään, eikä edes nuotionpohjalta hiiltä syöttämään.

Sunnuntain lounaan ja jälkiruokakahvittelun jälkeen miehellä oli jo kova hätä lähteä palauttamaan laina-autoa. Onneksi kuitenkin ehdimme tavata kummityttömme kera poikaystävänsä, jotka ehtivät Kajaanista lounaalle mummua juhlimaan.

Paluumatkalla yksi jos toinen nukkui auton kyydissä, eikä muutenkaan ollut tarvetta poiketa matkalla syömään. Serkku tuli meille iltakylään, kotiin päästyämme käytiin palauttamassa auto ja minä laitoin väelle iltapalaksi salaattia, nuudeleita ja eineslihapullia.

Nyt vain odotellaan seuraavia synttärijuhlia.