Kun palasin lauluharjoituksista, melkein jouduin hieraisemaan silmiäni vilkaistuani puutarhaan. "Vain autius... ja rakkauden ryytimaa". Mies oli pannut tuulemaan, ja päivällä vielä pystyssä könöttänyt leikkimökki oli jo siististi elementteinä nojaamassa koivun kylkeen. Siinä, missä se oli kuutisentoista vuotta seissyt, oli nyt kulleroiden, varjoliljojen ja muutaman muun lajin reunustama kasvustoton vyöhyke. Vielä tällä viikolla siinä saattaa olla istutettuna ensimmäinen perheomenapuumme, kolmesta neljään lajiketta ympättynä samaan varteen. Onko lajikesuosituksia näille leveyksille? Pärjäisikö valkea kuulas Raahen tuulisilla rannoilla?

Lauluharkkoihin sain mieluisan tekstiviestin: "Täällä kaikki hyvin. Asiat on lähteny luistamaan ja ruoka on hyvää. Vapaa-aika on klo 6-9 illalla. Lomille pääsee ilmeisesti ensi viikolla." Vastasin huojentuneena pojan viestiin. En kuitenkaan kertonut, että täällä äiskä on itkenyt, vaan että "kyllä se aina kotiolot voittaa".