Lauantaini ei ole ollut kaikkein uutterin, kaukana siitä. Niinpä huushollimme ei ole taaskaan Aleksis Kiven lanseeraamassa tilassa, sunnuntailakeana. Ja kävi ilmi, ettei ovikellokaan toimi. Olin olohuoneessa leikkelemässä auringonhiuduttamasta puutarhakatoksesta hyttysverkkoa irti, kun eteisestä kuului miehen ääni. Luulin, että se oli mieheni, joka sieltä huikkasi, että "ovikello ei taida toimia". Arvelin, että ukkoni oli yrittänyt sisään kantamusten kanssa ja koettanut saada jonkun ovea avaamaan. Mutta eihän se minun mieheni ollutkaan, vaan naapurin mies. Hän roikutti kädessään komeaa valkosipulia ja kertoi tulleensa ehdottamaan vaihtokauppaa. Jos minulla olisi antaa hänelle tavallinen sipuli, niin saisin vaihdossa valkosipulin. Teimme vaihtokaupat ja molemmat olimme tyytyväisiä. Emmekä pelkästään vaihtokauppaan sinänsä, vaan myös siihen, että yhäkin voi tarvittaessa turvautua naapuriin ja käydä lainaamassa tai vaihtamassa hyödykkeitä. 

Jälkeenpäin mielessä kävi hivenen kiusallinen ajatus, mitähän se Jorma ajatteli tästä arkisotkuisesta pirtistämme. No, ehkä häntä lohdutti suunnattomasti. Aina välillä on hyvä nähdä, ettei muidenkaan elämä välttämättä ole niin siloista, eikä aina edes hääppöistä. 

Ja mitä tulee siihen puutarhakatoksen leikkelyyn, niin aion käyttää hyttysverkon hyväksi ompelemalla siitä esimerkiksi pyykinpesupusseja. Kahdelle pitkälle vetoketjulle täytyy miettiä uutta käyttötarkoitusta ehkä pitkäänkin. Ne perstuneet muovisuikaleet tulee käytettyä todennäköisesti kukkapenkkien laidoille ruohonjuurieristeenä.