Haluan jatkaa vielä muutaman sanan eilisistä hautajaisista. Ei pidä ymmärtää edellistä kirjoitustani väärin. Koko tilaisuus oli erittäin kaunis ja olin iloinen siitä, että olin siellä mukana. Joskus tuntuu vain niin nololta, etten pysty hillitsemään itkua. En olisi pystynyt lukemaan mitään muistolausetta.

Kaarinalla oli oma vakiopaikka kirkon penkissä. Pappi sanoi, että nyt se paikka on tyhjä, mutta kaikki saattoivat nähdä, missä se paikka oli. Siinä oli avoin virsikirja ja punainen neilikka. En ollut huomannut niitä sisään tullessa. vasta kun pappi mainitsi vakiopaikasta, käänsin automaattisesti katseen tuttuun suuntaan ja huomasin kukan. Yksi vainajan tärkeä viesti hänen eläessään ja näköjään vielä kuoltuaankin oli, että älkää jättäkö omaa seurakuntakokoustanne.