Eilen leipomisen jälkeen lähdin miehen ja korin kanssa kävelylenkille tsekkaamaan, olisivatko perjantaina bongatut korvasienet vielä niillä sijoillaan. Matkan varrelta löysin pari yksilöä, ja mies ihmetteli, miten ne saatoin erottaa pururadan kaarnojen seasta. Mutta perjantain sienet olivat kadonneet, toivottavasti parempiin suihin eikä vain pois potkittuina. Löysin kuitenkin vielä jotain kaunista ja erikoista, kartiohuhtasienen, jotka ovat kyllä yleisiä, mutta kasvavat oikullisesti. Tänään söin sen uuniperunoiden, savulohen ja yrttisuolan kanssa. Hieman paloitellut korvasienet ovat kuivumassa lauteilla. Sienikirjan mukaan kunnollinen kuivaaminen poistaa tehokkaasti helposti haihtuvan myrkyn. Ohutmaltoisina niiden pitäisi kuivua nopeasti.    

Mutta vaikka oma ensimmäinen korvasienisaaliimme jäikin pieneksi, niin saimmepa veljeltäni taas pari purkkia kuivattuja suppilovahveroita. Muutenkin konfirmaatioreissu Laviaan onnistui kaikin puolin hyvin.