Huhtikuussa vietimme keskimmäisen veljemme 50-vuotissyntymäpäiviä. Normaalisti hän on itseoikeutettu juhlapuhuja kaikissa lähisuvun juhlissa - ja oli hän kovasti äänessä omissaankin, mutta tällä kertaa minä kirjoitin puheen käyttäen apuna ns. bullshit-generaattoria. Kirjoitan sen tänne muistiin, jotta voin hävittää nuo jaloissa pyörivät konseptit.

Arvoisa syntymäpäiväsankari, hyvät paikallaolevat läsnäolijat!
Minulla on eittämätön kunnia olla tässä olematta edustamassa L...n, K...n tai vastaavan kaupungin sivistystoimen delegaatiota, jonka etuoikeutena on ojentaa tämä standaari, jonka arvokkuuden kyseenalaisuus on vähintään kiistanalainen. Toivottavasti tämä standaari pääsee kodissanne kunniapaikalle, esimerkiksi kissinlootaan. Saanen vielä lausua tässä muutaman sanan sekä omasta että itseni puolesta.

Hyvä veli, arvoisat kutsuvieraat! Koulumaailman kulttuuritraditio edellyttää, että tällaisena juhlapäivänä kiinnitetään jakamaton huomo niihin menneisiin, nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, jotka koskevat tämän merkittävän kilometripaalun saavuttanutta päivänsankaria. Samalla syntymäpäiväjuhlien toteuttaminen vevloittaa allekirjoittanutta, niinsanottua substitoivaa juhlapuhujaa analysoimaan sankarin itsensä erikoisosaamista ja henkilökohtaista panosta eri rooleissa.

Onhan faktisesti tunnettua, että L...n lukion rehtorin osaksi tulevien paineiden vaikutustason kohdentuminen näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa nykyisen koululaitoksen taloudellisia ja hallinnollisia oloja.

Niinpä nykyinen koulurakenne edellyttää huolellista valmistautumista ja ennusteita tulevaisuden kehityssuunnista. Samoin erilaisten toimintamuotojen jatkuva kehitys ja uusien hankkeiden aloittaminen vaatii vastuullista mutta innovatiivista asennetta kouluyhteisössä toimivilta.

Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että syrjäytymisvaarassa olevien oppilaiden määrä ja eriyttämistarpeen jatkuva kasvu tekee vaikeaksi arvioida kerrannaisvaikutuksia. Toisaalta peruskoulun uusi toimintamalli takaa sen, että huomattava osa tulevista toteuttajista on mukana hahmoteltaessa virikkeellisiä kasvatustavoitteita.  Tosin arkipäivän kokemukset osoittavat, että rakenteellisten ehtojen vahvistaminen ja kehittäminen antaa mahdollisuuden parantaa niin integraation kuin inkluusionkin kehitysmallia.

Mitä taas tulee äidinkilen ja kirjallisuuden lehtoraattiin, niin luovien näkemysten huomionti tekee mielenkiintoiseksi yrityksen eritellä erilaisia toimintamuotoja. Laaja ja monipuolinen kokemus niin lehtorina kuin rehtorinakin antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja uudenaikaistamiseen sekä edistää ammatti-identiteetin ja koulun imagon kohottamista.

Ei ole tarpeen ruveta laajalti todistelemaan mainitsemieni näkökohtien merkitystä, sillä tästä kaikesta osoituksena olea informaatio niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa täyttää tärkeän tehtävän kun märitellään sellaista koulutusta, joka vastaa tuleviin tarpeisiin.

Arvoisa sankari, hyvät herrat ja narrit. Nyt kun olen pääsemässä lyhyen linjaukseni päätökseen, voidaan kaikesta edellä kuvatusta tehdä pikainen analyysi, jonka haluan tiivistää lainaamalla erään seurapelin termiä: Bullshit!