Se vaalipaneeli, johon minut kutsuttiin, on vasta laskiaisen jälkeen. Reilu viikko aikaa jännittää – tai sitten perehtyä asioihin.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämän talven ensimmäinen hiihtolenkki ja sen sortin kansalaisvelvollisuus on nyt suoritettu. Yllättävän monia tuttuja tuli vastaan. Muut olivat siis jo palaamassa, kun me vasta pääsimme ladulle. Miehen piti aikansa minua odotella ja houkutella. Tällä kertaa en hiihdon aikana marissut enkä kiukutellut niin paljon kuin viime talvena, koska ajatukset askartelivat vaaliasioissa. En sitten tosin keskittynyt myöskään kuuntelemaan, mitä puoliso puhui hiihtotekniikasta ja ties mistä muusta. Paluumatkalla yllätimme kuopuksen mäenlaskusta. Ei siinä mäenlaskussa mitään, mutta kun kavereiden seurassa kirotapärräytti niin, että koko mäki kaikui. Mäki kaikui senkin jälkeen, koskapa annoin äänekästä palautetta jälkikasvullemme.