Kaksi päivää siihen meni, mutta tulipa samalla otettua jouluverhot ikkunoilta ja pestyä lasit, kun ikkualaudat ja niiden edustat ensin olin tyhjännyt kantamalla kukkapurkit kylppäriin. Torstaina mullanvaihto piti jättää kesken, kun teki mieli lähteä sanan ja rukouksen iltaan. Muutamat isommista saivat entistä isomman ruukun. Lopuksi jätin kuitenkin kolme anopinhammasruukkua ja kolme paavalinkukkaruukkua koskematta. Keksin, että vien ne koululle ja laitetaan oppilaiden kanssa niistä pistokkaat ruukkuihin. Hyvässä lykyssä ehtivät juurtua äitienpäiväksi. Eilen otsalampun avulla löysin pihavarastosta pinon sopivan pieniä muoviruukkuja.

Siirtelyn  yhteydessä huomasin, että lehtikaktus on taas tekemässä nuppuja. Olkoon se siis pääsiäiskaktus tänä vuonna. Toivottavasti en resuamisellani häirinnyt sen kukintaa. Surukseni jouduin kuitenkin tyhjäämään yhden lemmikkini ruukun kompostiin. Murattia en taaskaan saanut pidettyä hengissä. Joko pitää luovuttaa.

Eilen illalla hiihtolenkistä toivuttuani koetin vohvelien paistumisen väleissä raivata kylpyhuonetta urakkani jäljiltä. Onneksi muutkin hoksasivat vahtia vohvelirautaa. Tänään vielä tytär pesi kylpyhuoneen seinät, kun olin suihkutellessani roiskinut multavettä pillanpärääten. Keväisemmät verhot on vielä olohuoneen ikkunoihin laittamatta, mutta tarkoitus olisi ne pääsiäiseksi saada.

Kaikenlaista muutakin oli tarkoitus ehtiä hiihtoloman aikana, kuten mullistaa vaatekaappia. Mutta voi olla, ettei mun enää tarvi yrittää löytää miehen villapaitoja tälle talvelle, kun ennustivat taas vesisateita. Johan tätä talvea meillä ehti ollakin, pari viikkoa.