Eilen illalla menin nukkumaan jo kymmeneltä, mutta heräsin yöllä yhdeltä, enkä meinannut saada uudestaan unen päästä kiinni. Yritin kuulostella kehoani, josko olen edelleen töihinmenokunnossa aamun koitteessa. Sitä sun tätä muutakin mietiskelin, muttei mieleeni juolahtanut, että syntymäpäiväni oli juuri alkanut. Vessassakäynnin ja haalean vesikupillisen jälkeen pyöriskelin kolmatta tuntia vuoteella ennen kuin tajusin tarttua unilääkekirjaani, joka tepsikin kohta.

Jos joku kirja toimii unilääkkeenä, sen ei lainkaan tarvitse merkitä sitä, että se olisi tylsä tai kuiva. Pääasia, että ajatukset saa irti kehää pyörimästä. Kun koulusta palattuani ja jotain näykkäiltyäni halusin oikaista sängylle, niin otin seurakseni Terry Pratchettin, jota en kuitenkaan ehtinyt lukea sivua pitemmälle kun se jo vajosi käsistäni. Nukuin iltaseitsemään saakka.

Ja sillä tavalla sujui syntymäpäiväni. Viisainta nukkua vanhenemisen ohi. Toki minua on mukavasti muistettu pitkin päivää. (Kiitos!) Eilen mies ehdotti, että ostaisin kaupassa käydessäni itselleni kukan, kun hänestä ei tautisena ollut kauppaan lähtijäksi. Ensin kieltelin, että olen jo ostanut itselleni kukansiemeniä. Mutta kun marketissa oli ruukkunarsisseja, niin otin sellaisen jo valmiiksi pääsiäistä varten. Ne tilaamani kukansiemenet tosiaan tulivat sopivasti juuri syntymäpäiväksi. Sormustinkukkaa ja maariankelloa. Ynnä tomaatinsiemeniä ja viittä eri yrttiä. Kunhan selviän torstaihin, silloin minulla pitäisi olla aikaa ja voimiakin, jos Herra suo, tehdä vähän lisää esikasvatuskylvöjä ja koulia samettikukat ja tomaatintaimet.