Laitanpa pari synttärirustauskuvaa ennen kuin kirjaan mitään muuta.

Taannoisiin elokuisiin juhliin tein taas lohivoileipäkakkua, mutta kokeilin myös ensimmäistä kertaa lihatäytteistä, googlen avulla löysin ohjeen, jota mukailin. En enää edes muista tarkoin, mitä täytteisiin laitoin (palvikinkkua ja maksamakkaraa nyt kumminkin, tomaattia ja basilikaa maksamakkaran kanssa, kinkun kanssa keltaista paprikaa ja suolakurkkua, persiljaa, ja sitten jotain sulatejuustoa ja jotain muuta notkeuttajaksi). Voi olla, etten piitkään aikaan ohjeita tarvitsekaan. Nytkin kyllästyttiin itse kakkujen syöntiin. Tänä aamuna viimeiset muruset lihatäytteisestä, kun olin täyterippeistä tehnyt päällystämättömän, yhden paahtoleipäviipaleen kokoisen tornin, joka joutui pakkaseen, kun unohdin sen laittaa tarjolle sen jälkeen kun eka kakku tuli syötyä...

1250610054_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Täytekakun kuorrutus sai kuvun alla pienen kolhun. Muuten olen kyllä tyytyväinen omaan vaatimattomaan kakkutyyliini. Miehen syntymäpäivä on ihanaan aikaan, kun koristeeksi löytyy kukkia ja marjoja. Kiireessä koristelusta jäi puuttumaan vihreä lehti, jonka olin ajatellut ottaa vaihteeksi sitruunabasilikasta, kun mulla ei ole tänä kesänä ollut sitruunamelissaa. Piparit leivoin ja koristelin tällä kertaa itse, mutta sitä urakkaa helpotti, kun käytin osan taikinasta juustokakkujen pohjana ja osan pakastin miehelle salaisiin herkkuhetkiin. Eipä tarvinnut kakkuun mitään kimaltelevaa numerokoristetta, eikä edes kynttilöitä.

1250610418_img-d41d8cd98f00b204e9800998e