Jo Asterixista aikanaan, myöhemmin myös Saarnaajalta, opin että kaikki on turhuutta. Niin onkin. Ainakin tänään. Ainakin kaikki se aika, minkä istuin tämän tietokoneen ääressä. Klikkasin sähköpostissa "lähetä ja vastaanota"-toimintoa. Raksutus jatkui ja jatkui... ja jatkui... Kone ilmoitti, että tulossa olisi 14 viestiä, yhteensä lähes 90 kilotavua. Seurasin, kuinka tavut lisääntyivät hitaaasti... Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen kilotavu oli tullut täyteen, olin jo aivan tuskastunut ja rupesin siivoilemaan vanhoja sähhköposteja pois. Ties vaikka ne hidastaisivat uusien tuloa.  Mutta eihän tällä (maskuliinisella) koneella saa tehdä kahta asiaa yhtä aikaa, saati useampaa. Se hidastuu ja tyssää näköjään kokonaan. Tiesin, että ainakin kahdeksan tulevista viesteistä ovat vain Facebookin tiedotuksia. Pelkäsin, että eilen lähettämäni nuottitiedostot olivat liian isoja, ja nyt ne tulisivat minulle takaisin tukkien koko verkkoliikenteen. Lopulta pyysin ja sain apua omalta maskuliiniltani. (Hän vain katkaisi puhelinyhteyden hetkeksi, kai se oli sitä buuttausta.) Juupa juu, ne sähköpostit olivat KAIKKI ilmoituksia Facebookista... 

Siivoaminen on AINA hidasta ja työlästä ja siihen tuhraantuu hirveästi aikaa, jonka voisi käyttää kuuhunkin. Ja joka kerta se on myös yhtä turhantuntuista. Kohta keittiö on taas tahmakerroksen peitossa, pyykkikori ja keräyspaperilaatikko täynnä, ja SÄHKÖPOSTISSA lähes tuhat lähetettyä ja saapunutta viestiä.