Tänään aamupäivällä ehti aurinko lämmittää muutaman tunnin oikein kesäisesti. Sipaisin aurinkosuojan lisäksi pintaan ruokaöljyä kuvitelluksi hyttyssuojaksi ja painuin ähisemään pihalle. Jatkoin ikkunanalusperennatarhan kaivelua ja kitkentää. Linnunkakkima herukkapensas sai muuttaa kaltaistensa joukkoon kaupungin rajalle. Muutaman iiriksen tai helluntaililjan tapaisen (lajinmääritys tekemättä) siirsin kadun puoleiselle pihalle hävittämisvaiheessa olevan orapihlaja-aidan paikalle, lupiinien, kurjenkellon ja  viiruhelpin viereen. Kun olin voittanut ikkunan alta enimmät juolavehnät (valkojuuriksi niitä meillä kotona tuttavallisesti sanottiin), siirsin sinne illakon, joka oli jostain saanut päähänsä asettua viralliseen herukkapensastarhaan, vaikka sen emä on leikkimökin takana. Tuuli tuo, tuuli vie.  Ensi alkuun illakko näytti järkyttyneeltä, vielä parin vesisangollisen jälkeenkin. Mutta kun illan suussa palasimme sateessa kastuneina tandemkierrokselta kaupungilta, niin kesken nuppuvaihettaan siirretty perennani näytti jo toipuneen.
Puutarha-asioista aivan muuhun. Kaupungilta hyödyimme pojan rippikuvat, mulle juhlakengät häihin, kirjastosta kultaisen laulukirjan ja muutaman käsityölehden. Ruokakaupassa muistin vielä viilinsiemenen. Kuopukselle kesäruokaa. Tynnyrisillistä saamme keskimmäisen herkkua, lasimestarin silliä. Huomenna ennen Haaparannan keikkaa täytyy ehtiä sillit purkittaa. Liemi on jo valmiina. Yritetään päästä aikaisin liikkeelle. Siellä odottaa lisäpenkki Evasioniin. Siitä tulee 7-hengen auto ja sitten saadaan tuotua mamma kyytillä häistä jatkoille pohjoiseen.