Vaikka blogikirjoitteluni on vaisuuntunut roimasti - joka blogillani, mutta erityisesti tällä vanhimmalla - niin kyllä yksi bloggaus kuukaudessa sentään pitäisi saada tännekin aikaan. Nyt kesäkuu lähestyy loppuaan, joten on korkea aika kirjoittaa. (Sama vanha) aihe on kyllä pyörinyt mielessä pitkään. Täältä taas pesee.
Tänä kesänä on TV:ssä pyörinyt sarja erään liittymäfirman mainoksia, joissa naljaillaan nuukuudelle. Erityisesti minua sapetti se versio, jossa äimisteltiin mukamas visukinttua, joka kaupan hevi-osastolla punnitsi hedelmät ilman muovipussia. Äimistelijä laski, kuinka mitättömän pienen summan ostaja säästää keventämällä ostostaan muovipussin verran. Ihan niin kuin joku, vaikkapa minä, sen takia jättäisi pussin ottamatta! Olisipa sen sijaan laskenut, kuinka tuhottomasti esimerkiksi yhdessä viikossa yhteenkin huusholliin kertyy muovipusseja, jos niitä kaikille vihanneksille ja hedelmille, sekä lisäksi kassalla hiivapaloille, grillituotteille, viili- ja jogurttipurkeille ynnä vaateostoksille otetaan. Kyllä kai pussin ottamatta jättämisellä pyritään vähentämään muovin kulutusta. Muuten, kertyneitä hevi-pusseja pystyy käyttämään uudestaan ja uudestaan, kun muistaa niitä jemmata ostoskassiin ja kun länttää vain uuden hintalapun entisen päälle, niin ei tule mitään sekaannusta.
Eräänä päivänä kaupassa taas kerran tulin seuranneeksi muidenkin asiakkaiden touhuja. Eräs isä tukki banaaniterttua muovipussiin, kun hänen tyttärensä, korkeintaan ekaluokkalainen, ihmetellen kysyi isältään, miksi tämä laittaa banaanit pussiin. "Huviksi", taisi olla vastaus, mutta en sitten malttanut olla sekaantumatta keskusteluun, vaan totesin, että kyllä lapset ovat fiksuja.
Samalla kauppareissulla sattui kuitenkin itselle tarkkaamattomuudesta johtuva fiba. Ostimme grillistä jonkin ylijäämätuotteen 30%:n alennuksella. Kassaneiti sujautti sen muovipussiin niin nopeasti, etten ehtinyt kieltää. Kas kun yleensä asiakkailta kysytään "laitetaanko muovipussiin?" kuten kysyttiin meitä edeltäneeltä asiakkaaltakin. Enkä taaskaan voinut olla ihan suu supussa.
Olihan minulla kaupasta lähtiessämme taas vähän huono omatunto, kun olin kehdannut moitiskella ja ojentaa tuntemattomia aikuisia ihmisiä. Mutta tuosta mainoksesta olisi kyllä myös voinut reklamoida jonnekin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.