<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Nyt on alkanut valokkikausi eli hilla-aika eli suomuurainperiodi. Siispä kaikki muu on saanut jäädä sivuun. Ensin työ, sitten lepo, ja huvitukset saavat odottaa vuoroaan. Olemme käyneet nyt kolme kertaa suolla seikkailemassa. Säät ovat olleet suotuisat, joko pilvistä tai tuulista niin ettei ole tarvinnut läkähtyä eikä edes kärsiä hyttysistä tai muista pörrääjistä paitsi ensimmäisellä reissulla tiistaina. Silloin kyllä oli välillä olo kuin King Kongilla, joka huiteli lentokoneita tai helikoptereita edemmäs päänsä ympäriltä pyörimästä. Muitakin kielikuvia suolla kulkiessa on saattanut päähän pälkähtää, kuten että hämähäkit ovat virittäneet ansalankoja polkujen yli. Voisi vaikka runon kirjoittaa, jos viitsisi ja jos olisi lahjoja.

 

Nytkään ei olisi mahdollisuutta istua nettipäiväkirjaa päivittämässä, ellen olisi laistanut Tupoksen keikkaa. Mies lähti yksin kuskaamaan israelilaista taiteilijapariskuntaa seurakuntakiertueen seuraavaan kohteeseen. Alun perin olin ajatellut lähteä mukaan, mutta kotiuduimme vasta suolta, eikä minunkaan voimani joka paikkaan riitä. Jalat ovat tönkkönä ja hartiat jumissa. Saakoon mies nyt rauhassa verestää englanninkielitaitoaan, ilman että pahantuulinen muija pilaa automatkatunnelman. Toivotan mukavaa matkaa ja turvallista kotiinpaluuta.

 

Mielestäni eteläpohjalainen nimitys ”valokki” on kaunis ja kuvaava. Ovathan suomuuraimet kuin valopilkkuja, jotka hohtavat mättäillä ja näkyvät kauas.