Eilen oli viimeinen varsinainen lomapäivä, tänään opettajien VESO suunnittelupäivän merkeissä ja maanantaina aloitetaan lukuvuosi oppilaiden kanssa. Siinä se on, uusi verukkeeni laiskalle kirjoittelulle. Oikeammin sanottuna kirjoittamattomuudelle. (Vaan eihän siitä varsinaista vahinkoa koidu, vaikken päivittelekään. Onhan kesästä kuitenkin jäänyt itselle sen sijaan muita konkreettisia muistoja, valokuvia, merkintöjä vieraskirjaan...) 

Huomasin muuten tänään, miten hyvä systeemi omana kouluaikanani oli se, että vastattaessa noustiin seisomaan. Siinä saivat ainakin ahkerimmat viittaajat sopivasti taukojumppaa puuduttavaa istuskelua katkomaan. Itselläni oli aikamoisia istumisvaikeuksia tämänpäiväisessä kokouksessamme, vaikka taukojakin pidettiin aivan inhimillisesti.

Viimeistä lomapäivääni vähän pelkäsin, osaisinko päättää, miten sen käytän parhaiten HYÖDYKSI. No, ajauduin siihen, etten yrittänytkään saavuttaa sellaisia hyötyjä, joita perinteisesti olen oppinut hyötyinä pitämään. Käytinkin aamupäiväni tyystin lomailuun. Luin Onttujen kolmannen kirjan Terry Pratchettin nuortentrilogiasta. Iltapäivällä kahlasin läpi vatukon ja mansikkamaan, poimin ensimmäiset ja viimeiset. Vasta tänään kuulin rehtorilta, että eilen olisi kyllä ollut sen toisen tukikohtani suunnittelupäivä. Olisi minulla ollut joutoaikaa mennä sinnekin, jos olisi kutsuttu. Ehkä on parempi, ettei ole liikaa ihmisiä hämmentämässä...