Harmaantuvaksi keski-ikäiseksi on täytynyt minunkin ehtiä, ennen kuin olen alkanut oppia, ettei minun työpanostani aivan joka paikassa tarvita. Olen nyt onnistunut puolittamaan sihteerin tehtäväni neljästä kahteen. Kirkkokuoron sihteeriys menee kepeähkösti, joten oletan ennättäväni paneutua kurinalaisemmin ja määrätietoisemmin KD:n Naispiirimme sihteerin velvollisuuksiin nyt kun tajusin sanoa, etten ole tällä kertaa käytettävissä paikallisosaston sihteeriksi.

Iloitsen siitä, että olen nyt palaamassa tavallaan alkuperäiseen kutsumukseeni. Tyyne minut aikanaan kysyi mukaan silloisen Oulun piirin naisosaston johtokuntaan ja sen sihteeriksi, kun hän itse halusi jo hommasta vapaalle. Sen jälkeen on nimi ja ehkä moni muukin asia muuttunut, mutta naistoiminnan perusidea on pysynyt samana.

Koen nyt, että naistoiminta sopiikin fysiikalleni paremmin, koska miellän sen pehmeämmäksi ja lämpöisemmäksi kuin "varsinaisen" ja "oikean" puoluetoiminnan. Minua ei myöskään niin kauheasti kirvele, että aina jossain jopa omien joukoissa joku myös vähättelee naistoimintaa, ellei peräti syyllistä sitä epäkristillisestä feminismistä. Karavaani kulkee, koirat haukkuu, sano. Mennään välillä matalalla profiililla muita liiemmälti ärsyttelemättä ja hiljaa hivuttaen yhteistä hyvää kohti ideana: kun nainen voi hyvin, yhteiskunta voi hyvin.