Yritin pitkästä aikaa tässä muutama päivä tai pari viikkoa sitten tulla tänne vuodattamaan, mutta silloin sattui olemaan huoltokatko. Ennen kuin vuodattelen, ihmettelen itsekseni, mikä on aiheuttanut yllättävän odottamattoman piikin sivuvierailutilastoissa eilisen, marraskuun ekan päivän kohdalle. Muuten tasaisessa alle sadan päivittäisen kävijämäärän käyrässä lähes viidensadan kävijän suma. No se siitä. Jos ei kukaan osaa mulle asiaa selittää, niin nostan taas vain olematonta hattuani.

Jostain syystä minua on aina vähän häirinnyt, ellei suorastaan ärsyttänyt sellainen sanonta, kun kuolemantapauksen sattuessa toivotetaan kevyet mullat. (Minä uskon ruumiin ylösnousemiseen vaikka ruumiin päälle olisi kasautuneena millaiset vuorimuodostelmat hyvänsä.)

Olen viimeaikaisten aamujeni iloksi lukenut kahvikupposen äärellä Jobin kirjaa. Tässä päivänä muutamana törmäsin siellä sellaiseen jakeeseen, jota en muista aikaisemmin lukeneeni - vaikka tiedän tuonkin luvun joskus kahlanneeni, missä lie ajatukset ovat silloin pyörineet. Jobin kirjan luvussa 21 on Jobin vastaus Soofarin toiseen puheeseen, jossa Soofar väitti jumalattomien onnen olevan lyhytaikainen ja pettävä. Job vastaksessaan väittää, että jumalattomat saavat usein elää onnessa ja kuolla rauhallisesti, mm. näillä jakeiden 30-33 sanoilla: "Paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan. Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan (NIINPÄ, KUKA??), kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt? Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan. Kepeät ovat hänelle laakson turpeet."

Jos jollekulle toivotetaan keveitä multia, niin ei se kuitenkaan tietenkään sitä tarkoita, että vainaja oli jumalaton ja paha. Mutta onpahan mulla mustaa valkoisella siitä, ettei mainitun sanonnan vierastamiseni ole aivan tuulesta temmattu.

 - Olimme muuten eilen pyhäinpäivänä parin siskon ja yhden veljen kanssa kotikirkossa sanajumalanpalveluksessa yhdessä monien muiden läheisensä vuoden aikana menettäneiden kanssa. Kävimme vielä porukalla sukuhaudalla, jonne kesällä laskimme isän tuhkauurnan.