Pikkuinen oppilaani on alkanut kasvaa ja kypsyä lukutaidossa! Tänään kävimme muka tutustumassa kirjastossa olevaan kansalaisopiston kuvataidenäyttelyyn. Kissan jalat. Oppilaat löysivät itselleen mielenkiintoisempaa tutkittavaa lehtikaapeista, ja sitten kun häädin pikkupojat pois ihailemasta Metsästys ja kalastus -lehden pyssyjä, niin pikkuiseni löysi kuvasanakirjan, jota sitten yhdessä tutkittiin. Hän halusi lukea minulle ääneen. Poissa oli arvailuyritykset alkukirjaimen perusteella. Hän on viimein tainnut todeta, että arvaamalla menee useimmiten metsään. Kun yksi kirja saatiin loppuun, etsimme yhdessä uuden. Suomalaistyttö kuunteli kiinnostuneena vieressä, miten poika luetteli aina pari kirjainta kerrallaan ja kokosi pätkistä sanoja. Täytynee etsiä tai tehdä hänelle tavuviivasanoja kuvineen. Hänellä on onneksi hyvä muisti, niin tavujen yhdistelemisessä ei ole ongelmia. Samapa se, jos oppii lukemaan vanhaan "koo aa ka än aa na kana" -tyyliin eikä äänteestä toiseen liukumalla. Tärkeintä, että lapsi oivaltaa osaavansa ja innostuu.  

Olen huojentunut. Ehdin jo taannoin nähdä painajaista, jossa olin olevinani ekan luokan ope ja tuskailin, kun kevätlukukaudelle tultaessa emme olleet ehtineet opetella kuin vasta A, I, U ja S...