Eilen sain ihanan kokemuksen siitä, miten keskustelu ja mielipiteen vaihto voi johtaa ärtymyksestä tai kinaamisesta täydelliseen yhteisymmärrykseen ja toisensa arvostamiseen. Tämä kaikki muutaman viestinvaihdon mittaisessa sähköpostiyhteydessä ennestään tuntemattoman henkilön kanssa. Kiitos Veikolle!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Blogini nilkuttaa koko ajan vähintään päivän jäljessä. Jospa nyt kuroisin vähän kiinni. Nimittäin ei tämäkään päivä ollut hullumpi, mitä tulee ihmisten kohtaamiseen. Nyt kun koulun seinälle on asetettu näkyviin eri puolueiden vaalijulisteet, niin tuttu mamuopekin siellä pällistelee, ja viimeisillekin kollegoille on synkkä salaisuuteni paljastunut. Ei suinkaan synkkä. Palaute on ollut yllättävän valoisaa ja rohkaisevaa. Tai ei siinä pitäisi olla mitään yllättävää, koska työpaikkamme ilmapiiri on sellainen, kannustava.

 

Koulun jälkeenkin mukava päivä jatkui. Radiomainoksen äänittäminen oli sekin hauskaa ja rohkaisevaa. Samoin vierailu City-carissa, vaikkakaan ei autokaupoilla.. Iltapäivällä oli tuntunut, että olen pulassa, kun sopivaa vapaata tilaa ei ollut löytyä maanantain KD:n naisehdokkaiden vaalitilaisuudelle. Mutta päähäni pälkähti keskeisellä paikalla entisen VR:n makasiinin paikalla olevat tilat. Tuula rohkaisi kysymään veli pastorilta. Toisellekin Veikolle siis kiitokset myötämielisyydestä. Olemme tervetulleita City-srk:n tiloihin.