Ja taas suureellinen otsikko. Mikä on Jedidot, siitä minun on pitänyt kirjoittaa kotisivuilleni, mutta vielä on juttu tekemättä. Kesällä ehkä sitten. Sen verran valotan, että rouvaporukkamme on pyydettäessä vieraillut laulamassa seurakunnissa akselilla Kello (Oulun pohjoispuolella)-Kalajoki jostain 90-luvun loppupuolelta alkaen, toki enimmäkseen tässä omalla kulmakunnalla.

Koska kaikilla meillä on perheet, työt ja muut velvoitteet, olemme pitäneet mukavan harrastuksen suhteen matalaa profiilia. Välillä olemme saaneet viettää hiljaiseloa. Näitä kutsuja tulee sitten jostain syystä useimmiten ryppäissä.

Tämän kevään keikkakalenteriin ensimmäinen varaus tuli Uusheräyksen seuroihin jo hyvissä ajoin ennen seurojen ajankohtaa maaliskuun alkua. Syysseuroihin osallistumisemme jätimme vielä auki. Seuraavaksi Israel-ilta Kopsan rukoushuoneella esikoisen synttäripäivänä. Huhtikuun alussa on Alfakurssin päätös. Ilmeisesti edellisen kurssin päätösmusiikki sujui, kun pyysivät uudelleen. Heti perään olisi Israel-tilaisuus Oulussa, sinne olisi kiva mennä kuuntelemaan Pekka Sartolaa samalla. Mennään jos saamme riittävän monta naista innostumaan lähtemään. Miniminä olemme pitäneet neljää. Silloin kaksiääninen laulukin vielä saadaan soimaan. Meitä on periaatteessa kuusi tällä hetkellä, mutta yksi on vielä reservissä, jos sattuu tiukka tilanne, eikä meinata saada tarvittavaa määrää kasaan jo luvattuun tehtävään.

Ja sitten jonain maanantaina tarttis vierailla lähetysillassa, jälleen heprealaisten laulujen merkeissä. Mutta eräs kutsu oli yllättävä ja hauska. Meidät varattiin ensi helmikuun naistenpäiville Kalajoen opistolle.    

Oli kivaa saada Martalta hyvää palautetta joululaulutilaisuudesta, myös kitarasäestyksen suhteen. Mä olen itse ajatellut, että se säestys on vain meitä itseä varten, eikä sen tarvitsisi juuri kuuluakaan, mutta kyllä se kuulemma kuuluu. Voi kun vielä osaisi soittaakin.