Itseään toteuttava ennustus. Tai oikeaan osunut diagnoosi. Tässä pakoilen töitä... kuten kirjoitin muutama merkintä sitten ("Paradoksin ratkaisu"). Nyt pitäisi kirjoittaa huomista päivänavausta!

Jotain uudesta blogin nimestä. Romanian kieli on mielestäni kaunista, sointuvaa, ja se myös näyttää kauniilta. Runsaasti vokaaleja, kuten äidinkielessämmekin. Ei niin kovan ja kulmikkaan näköistä kuin muut Itä-Euroopan kielet. Mutta se onkin sukua latinan kielelle.

Kirjoitin aiemmin, että uusi nimi kirkastui kirkastussunnuntaina. Taisin jopa mainita, että kirkkoherra puhui Jeesuksen kasvojen kirkkaudesta. Silloin muistin kuulleeni (joltakin mamu-oppilaaltani), että auringonkukka on saanut nimensä siitä, että se kääntää kukkansa kohti aurinkoa. Hoksasin vertauskuvan. Jeesus on aurinko. Hän sanoo olevansa maailman valo, ja ainakin pääsiäisvirressä (v. 105) Häntä kutsutaan Auringoksi. Minun tulisi olla kuin auringonkukka, kääntyä Aurinkomme puoleen. Jos katson Valoon, ympärillä oleva pimeys ei voi masentaa eikä vallata mieltäni.

Tämä ei ole vielä se huominen päivänavaus. Ehkä otan puheeksi joskus toiste. Jos aihe työstyy ja tulee sen aika.

Ajomatkalla Zalausta Budapestiin laajoja kukkapeltoja ohittaessa saattoi todeta, että auringonkukat tosiaan katsovat kaikki samaan suuntaan. Ja ne tuottavat hyvää hedelmää...