Vuosituhannen alussa minulla oli pienoinen ammatti-identtiteettikriisi. Silloin viimeksi tosissani mietin, mihin ryhtyisin, jos en saisi jatkaa opettajana. En keksinyt oikein mitään. Silloin pähkäiltyäni päädyin siihen lopputulemaan, että olen sydämeltäni opettaja. 

Tänään kuitenkin palasin miettimään alanvaihtoa. Ei sen takia, että nykyisessä työssäni olisi jotain vinossa. Mutta sain sähköpostitse mielenkiintoisen kysymyksen/ ehdotuksen. Eläkkeelle siirtyvä lähetyssihteeri kirjoitti, että hänen mielestään minulla olisi potentiaalia hänen seuraajakseen, tosin palkkaus varmaan huononisi (entisestään).

Kuittasin aluksi viestin olankohautuksella, vaikkakin imarreltuna. Mutta kerrottuani miehelle ja kuultuani hänen kommenttinsa huomasinkin oikeasti puntaroivani asiaa.  Lähetyssihteerin pestin plussia olisi ainakin työmatkan lyheneminen pyöräilypituiseksi ja ekologiseksi. Toinen vielä hienompi juttu olisi olla Isä Jumalan duunissa: "I'm in God's mission". Mutta miinuksia olisi ensinnäkin se, että seurakunnan lähetystyön tuotto taitaisi pienetä rutkasti, minä kun olen onneton raha-asioissa, ainakin sen hankkimisessa muilta. Ja sitten se henkilökohtainen syy: vaikka toisaalta voisin antaa piutpaut muutosvastaisuudelleni, niin en mä kuitenkaan voi kuvitella jättäväni nykyistä opettajan hommaani. Oppilaitani. Toivottavasti kuitenkin siinäkin saan olla Isä Jumalan duunissa.

Jos Hän tahtoo minut johonkin muuhun hommaan, niin kertokoon sen niin suoraan, ettei mulle jää epäselväksi.