Tämänpäiväisessä KD:n juhlanumerossa oli kaunis kuvakavalkadi puolueen 50-vuotisjuhlasta. Siitä kävi ilmi, että juhlassa oli sittenkin useita kansallispukuisia, mm. monia Naisjärjestömme aktivisteja. 

Koulussa meillä oli sekä haravointi- että äitienpäiväkorttitalkoot. Lisäksi harjoittelimme salissa huomisen päivänavauksen lauluja. Tai siis vietnamilaislapset harjoittelivat yhden perheenisän johdolla. Eräs pikkuinen poikaoppilaamme yllätti minut täysin kauniilla, kuuluvalla ja rohkealla laulullaan. Olen pitänyt heille musiikkia kohta lukuvuoden verran. Miten se on voinut jäädä huomaamatta? Siten, että nyt hän sai laulaa äidinkielellään ulkoaoppimiaan lauluja. Heti kun hän oppii lukemaan (tämä on vielä pienempi kuin se poika, jonka lukutaidon edistymisestä kirjoitin vastikään), niin hän voi alkaa oppia myös suomalaisia lauluja, ja sitten hänestä tulee solisti ja kuorojen kantava voima. Sanokaa minun sanoneen.  

Mutta ei niin mukavaa päivää ettenkö jotain kielteistäkin löytäisi. Meinattiin jäädä kaksi kertaa auton alle tänään ajaessamme jälleen tandemilla lähetysmyyjäisiin ja takaisin kotiin. Ensimmäisellä kerralla jälleen joku pöykäri jätti vilkun näyttämättä ja kääntyi pimeesti liikenneympyrästä eteemme, kun olimme ajamassa suojatielle. Paluumatkalla toinen ääliö ajoi kolmion takaa liikenneympyrään hiljentämättä saati väistämättä. Kärjellään seisova kolmio tarkoittaa väistämisvelvollisuutta kohdattaessa!