Posti toi ennen joulua kutsun työterveyshoitajan vastaanotolle tänne kotipaikkakunnalle. Halusin kuitenkin yrittää vaihtaa ajan sopivampaan, ettei tarvitsisi olla töistä pois sen takia - vaikkakin kuulemma sitä varten saisi palkallista vapaata. Ajattelin kuitenkin, että yksinkertaisinta, ettei tarvitse sijais- tai muitakaan järjestelyitä. Sain uuden ajan, ja eilen sitten töiden jälkeen ajelin kotiin, mies lähti heittämään minut ja fillarini työterveyshuoltoon ja jatkoi itse hakemaan flunssaista poikaa kotiin naapurikaupungista. Myöhästyin ehkä minuutin annetusta ajasta, klo 14. Ilmoittauduttuani kuitenkin sain esitietolomakkeen täytettäväkseni ja kehoituksen odotella kutsua sisään. Kun olin sen pikaisesti täyttänyt, selasin paikallislehden ihmetellen hivenen, miksi myös minun jälkeeni tulleet pääsivät sisään ennen minua. Aloin sitten torkkua havahtuen aina askeliin ja oven avauksiin. Rupesin tekemään sudokua, mutta kolmelta kysäisin ilmoittautumiseni vastaanottaneelta työntekijältä, onkohan minut unohdettu. Varmistettuaan vielä minulta, että olin tosiaan ilmoittautunut hän vakuutteli, ettei minua ole unohdettu. Mutta kello raksutteli kohti neljää ja sulkemisaikaa. Viimein eräs kotiin lähtöä tekevä hoitaja kysyi, olenko menossa lääkärille. Kerroin hoitajani nimen. Hän pyörähti toimistoon ja tuokion kuluttua pyysi minua tulemaan sinne, koska "tässä on nyt sattunut erehdys". Toimistossa kävi ilmi, että minulle vaihdettu aika olikin annettu TYÖPAIKKAKUNNAN työterveyshuoltoon. Se vain oli unohdettu mainita siinä yhteydessä. Ja jostain kumman syystä asia jäi huomaamatta vielä sinäkin viaheessa, kun tulin ilmoittautumaan hoitajalle, joka sinä päivänä pitikin vastaanottoaan kolmisenkymmentä kilometriä idempänä. Varmaan hän oli siellä minua huudellut, mutta välimatkalta en ollut kuullut. Tällaiselle yksinkertaiselle ihmiselle ei ollut tullut mielen viereenkään, että sama hoitaja twistaa eri paikkakuntien välillä töissä. Sieltä oli sitten tullut tieto tännekin päähän, että "asiakas ei saapunut paikalle"... Kylläpäs saapui, mutta väärälle paikalle. Kyllähän rouvat kovasti pahoittelivat turhaa käyntiäni ja odotteluani, ja kyllä minäkin sitten jo naureskelin, vaikka varmasti aluksi kuulostin tuohtuneelta. Sain uuden ajan parin viikon päähän. Ja se uusi aika on nyt sitten tuonne työpaikkakunnalle! 

Jos ei tuosta kirotusta ja pelkoja nostattavasta kuntauudistuksesta mitään muuta hyvää tule, niin minulle ainakin se, että tulevaisuudessa minunkin työ- ja kotipaikkakuntani on yksi ja sama. Josko silloin tällaiset työterveyskäynnit katsottaisiin osoitteen mukaan - tai edes kysyttäisiin asiakkaalta, mikä vastaanottopiste olisi mieluisin. 

Kun tuolla vaalilautakunnassakin harmittelin sitä, etten pysty kulkemaan työmatkoja pyörällä, kun työmatka vain pitenee ja pitenee, niin vääräleukainen Kari lohdutteli, että kuntien yhdistymisen jälkeen työmatkani lyhenee kerralla, kun olenkin töissä kotikaupungissani. 

Sitä odotellessa.