Pikkuserkkuni Paavo omassa blogissaan yllytti muistelemaan ja jakamaan vuorikokemuksia. Vastasinkin hänen haasteeseensa kommentoimalla. Mutta eilen kuoroharjoituksista takaisin pyöräillessäni ajatukset palasivat aiheeseen. Talvisäillä reilun puolen tunnin pyörämatkan aikana ehtii fundeerata yhtä ja toista. Olin kertonut Paavolle, että Karpaatit olivat auton kyydissä aika pelottava kokemus pimenevässä yössä ukkosmyrskyssä. Pyöräillessäni  muistelin lapsuuden "vuorikokemuksia". Tasaisella Etelä-Pohjanmaalla ei juuri ole laaksoa ei kukkulaa - paitsi meidän kotikylässämme, joka on Suomen kauneinta maisemaa, jos minulta kysytään. Lapsena ehkemme osanneet niinkään arvostaa laaksomme kauneutta, vaan hyviä mäenlaskupaikkoja. Oli Laurinmäki ja Mertsinmäki. Joskus kokeilimme santamontunkin äkkijyrkkiä rinteitä ainakin pyllymäenlaskuun. Mutta tavallisimmin hiihtoreissut suuntautuivat Laurinmäelle. Likietuinen paikka ja sopevan loiva ja pitkä lasku. Toisinaan keväthangilla siellä kiidettiin potkukelkoillakin. Kerran tosin minulle sattui siinä touhussa nolo fiba. Olin tulossa mäkeä alas potkukelkalla, kun kompastuin johonkin, kaaduin ja kelkka karkasi käsistä. Noustuani yritin juosta sen perään, mutta se oli saanut pitkän etumatkan ja eteni vääjäämättä kohti Kyrönjokea, jonne se lopulta lumpsahtikin. Lähdin poraaten kotia. Onneksi isoveljet olivat auliita auttamaan. Vaikka Tarzan-elokuva oli juuri alkamassa, he lähtivät noutamaan ja nostamaan potkuria joesta, ottivat vain keksin tai jotain muuta kättä pitempää följyynsä.  

Jos sattui Laurinmäessä vahinkoja, niin vielä enemmän Mertsinmäessä, joka oli paljon jyrkempi. Ainoan kerran, kun olen sukseni katkaissut, niin se tapahtui juuri Mertsinmäessä. Toki isä paikkasi suksen uudenveroiseksi. Kävin minä siellä sen jälkeenkin, mutta harvemmin, koska pitkän hiihtomatkan aikana ehti alkaa varpaita palella.

Kuuluuko hullunrohkeus  ja kokeilunhalu lapsuuteen? Ei välttämättä, mutta aikuisuuteen taitaa kuulua mukavuudenhalu, joka menee nykyisin usein kokeilunhalun edelle.  Saa nähdä, miten selviämme suksilla Vuontisjärven rantaan jyrkkää rinnettä? Vai voittaako mukavuudenhalu ja perumme koko mökkireissun?