<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Aikanaan äitini sai jostain kohtalonpensaan, joka kasvoi hyvin ja kukki joka kesä. Sen oksaversoista saattoi kasvattaa uusia. Niinpä minäkin juurrutin itselleni kohtalonpensaan lapsen, joka seurasi sitten minua opiskelupaikkakunnalle Raumalle ja sieltä Kurikan kautta nykyiseen kotiin. Vuosien mittaan sekin kasvoi oikeaksi pensaaksi, josta vuorostaan otin uusia pistokkaita. Kun se kasvoi liian isoksi, lahjoitin sen ja muutaman muun turhan suuren huonekasvin Hopeataurin vanhainkodin silloisen allasosaston somisteeksi. Nyt sen lapsikin on jo iso ja siitä otin viime keväänä pari pistokasta, joista toinen säilyi hengissä talven yli ja joka teki tänä keväänä ensimmäiset kukkasensa. Äitinsä ei ole tänä keväänä jaksanut kukkia, ei kai ehtinyt saada talvella kunnollista lepokautta.

 

612921.jpg