Lappajärven reissulla minulla oli matkalukemisena Pratchettin Vapaat pikkumiehet, jolle sain Millanilta lisälaina-aikaa hamaan tulevaisuuteen. Mies kysyi, onko noissa kirjoissa mitään opetusta. Tuossa nimenomaisessa kirjassa on mielestäni eräs parhaista Pratchettin viisauksista, jonka hän on pannut Tiffany Särkysen isoäidin suuhun. Lammaspaimen Sarah Särkynen tapasi sanoa aina: "Ne, jotka pystyy, joutuu tekemään niiden puolesta, jotka ei pysty. Ja jonkun pitää puhua niiden puolesta, joilla ei ole omaa ääntä." Tuon jälkimmäisen osan muistin kirjasta ulkoa ja kun sanoin sen miehelleni, niin hän oli aivan otettu: "Siinä on kristillisen politiikan ydin!" mieheni totesi. Tämä yhteiskuntamme auttaa tai ainakin pyrkii auttamaan sellaisia ahdingossa olevia, jotka osaavat, ymmärtävät pyytää ja pystyvät pyytämään tai hakemaan apua. Mutta joskus ihminen voi olla niin ahtaalla tai ahdistunut, ettei hän kertakaikkiaan kykene edes avunpyyntöön.

Jonkun pitää puhua niiden puolesta, joilla ei ole omaa ääntä.