Hiihtoloman viimeinen ilta. Aivan mielelläni jo töihin palaankin. Olen saanut loman aikana luettua keskimääräistä enemmän, mutta se onkin niitä harvoja saavutuksia tai piristyksiä tämän loman aikana (piristyksiin lasken mm. viikontakaiset seurat, siitä voi sitten kukin oman kokemusmaailmansa mukaan arvioida mieltymyksiäni tai lomanvieton monipuolisuuden yleistä tasoa).

Erilaiset kaihertavat jutut latistivat etenkin loppulomaa. Lievästi pahalla päällä taisin olla kaupassakin, kun tarkkailin ostajia varsin kriittisesti. Teki kaksikin kertaa mieli avata suu ja arvostella ääneen toisten asiointikäytäntöjä. Ensimmäisellä kerralla perhe pakkautti kassaneidillä kaikkia eri ostoksia pikkumuovipussukoihin, niin että molemmat tyttäret saivat omat ostospussinsa, tietenkin vielä erinäiset vaatekappaleet ja ruokatarvikkeet tarvitsivat suojakääreitä. Mietin itsekseni, mihin tuokin  muovimäärä joutuu, kun edelleenkään kotikaupunkimme ei ole järjestänyt muovinkeräystä.  Toisella kertaa sitten edelläni oleva äiti antoi alle kymmenvuotiaan tyttärensä painaa kassalla sitä nappulaa, jolla valitaan tupakkamerkki. Mä en edes tiedä, miksi sellaista taulua sanotaan, saati että olisin koskaan sellaiseen koskenut. Mutta tuossa perheessä valistus aloitetaan varhain. Itse jätin kuitenkin sitten äidin valistamatta.

Nyt jälkeen päin olen ajatuksissani hieman pehmentynyt molempien tapausten suhteen (vaikka voisin tuosta muovin näennäisen halpuuden ja helppouden kirouksesta paikallislehteen vielä kirjoitellakin). Ensiksin huomasin, että toisinaan voi olla perusteltuakin suojata vaikka vaatteita tai hiivapalat tai jugurttipurkit muovipussilla, etenkin jos höykyyttää ostoskassiaan kauheassa kiireessä kaupasta toiseen pyörän kyytissä. Kun palasin kahden ruokakaupan, kukkakaupan ja gospeljumpan jälkeen pyörällä kotiin, niin tytär löysi - suklaalevyään hakiessaan - ostoskassista kannestaan puhjenneen rahkapurkin. Eihän siitä mitään suurta vahinkoa koitunut, kahvipusseista ommeltu kassi on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Niin että en mä olisi oikeasti sitä muovipussisuojaa kaivannut, mutta ymmärrän hiven paremmin niitä, jotka ostosten hätävarjelua liioittelevat. 

Mitä tulee tuohon toiseen tapaukseen, niin muistinpa senkin, miten me lapsena toisinaan lauantaisin saunan jälkeen pyysimme isältä: "Mulle vahalot". Ja isähän antoi olutpullonsa rippeeksi jääneet vaahdot jonkun lapsen naukattavaksi. Sain minäkin osani.  Ei se kuitenkaan minua ole vienyt turmion tielle. Jospa kaupassa näkemäni tyttökin päättäisi itse olla tupakoimatta, vaikka äiti vastakkaista mallia antaakin.