Toinen askare, jonka onnistumista myös jännään, tuon hapankaalin muikenemisen lisäksi, on kylvöt. Ei se kylväminen mitään, mutta nyt kun hengettömät lobeliat ja petuniat ovat nousseet pintaan, niin kuinka saan ne pysymään hengissä. Tuo hengetön äiteen sanastossa ei tässä yhteydessä tarkoita kuollutta, vaan lähinnä heiveröistä ja hentoista, hiuksenohutta. Taiten pitäisi nyt osata toimia kosteuden suhteen. Etteivät homehdu eivätkä kuivetu.

Muut kylvökset ovat sitten ronskimpaa laatua, niitä ei tarvitse jännittää. Tomaatit, basilikat ja pari orvokkia on niin ikään itänyt. Kylvämistäni yhdeksästä tarhasalkoruusun siemenestä kuusi iti, itävyysprosentti siis 66,666666666666666666666666666666% (Hups! Ovatpa äkäisiä nämä näppäimet.)

Taidan viivytellä krassien, ruusupapujen ja gladioluksien kanssa vielä vähän aikaa. Ja perunan Nauru