Millan-ystävän kanssa riittää juttua niin kirjoista kuin kirjahyllyistäkin. Eilen opettajainhuoneen kahvipöydässä istuin matikanopen viereen ja kas, hänenkin kanssaan tuli puhetta kirjahyllyistä, lieneekö johtunut siitä, että parhaillaan opettajainhuoneessamme oli menossa kirjaesittely. "Kääretorttumies" oli sanojensa mukaan mahdollisesti viimeisellä vierailulla koulullamme, käytyään vuosittain yli 30 kertaa. Lisää kateuden aihetta opettajia kohtaan: kirjaesittelijä tulee aina kahvipaketin ja hyvien kääretorttutarjoilujen kanssa.

Kun juttelin kollegalle omista kirjahyllyhaaveiluistani ja tuskailuistani, hän kertoi, miten miehensä oli tehnyt heille mittatilauskirjahyllyn. Rouva oli mitannut ja tilannut. Totesin, että meilläkin pitäisi tehdä samoin, koska huonekaluliikkeiden valmistavara  ei lainkaan vastaa tarpeitamme, muutama standardimatala hylly, ja loppu eli suurin osa hyllystöä varattu TV:lle, digivehkeille ym. kapineille sekä koriste-esineille ja dvd-levyille. Ei sellaista pitäisi edes sanoa kirjahyllyksi.

Tuttavilta muistaakseni ilmaiseksi saatu perinteinen olohuoneen kirjahyllymme toimii kyllä hyvänä kätkönä ja säilönä niin postikortti-, kynttilä-, nuotti- kuin askarteluvärkkivarastoilleni. Ja onhan se mies saanut mahdutettua kirjojakin hyllyihin, lisäksi yläkaapit täynnä kahdessa rivissä lähinnä teologiaa. Mutta siellä ne kirjat ovat ovien ja toistensa takana piilossa. Pitäisi saada ne esille ja järjestettyä aiheittain ja aakkosittain! Samaten tietokirjasarjat, lastenkirjat ja kertomakirjallisuus pitäisi saada yläkerrasta tuohon käden ulottuville olohuoneen seinälle.

Onneksi en kuitenkaan sortunut ostamaan kääretorttumieheltä lisää kirjoja. Houkutus oli suuri, kun ihailin kovakantisia Muumi-kirjoja. Koko tuotanto, 20 kirjaa olisi maksanut alle 400 euroa (+ joukko kaupantekijäisiä). Suurin osa Muumi-kirjoista meillä jo on, mutta ajattelin, josko lapsista useampi toivoisi saavansa kotoa perinnöksi Muumit. Päätin kuitenkin, etten lapsilta kysymättä heille sellaisia ostele, pelkästään oman mieltymykseni perusteella.

Sen sijaan menin käymään kirjakaupassa. Tytär oli ilmaissut synttärilahjatoiveensa. Ansa Iivanaisen Hoida ja kirjaa löytyi kaupasta (sen sijaan ale-kirjoissa mukana ollut amigurumikirja oli jo myyty loppuun, siitäkin olin hyvilläni, kun ei tullut uutta kiusausta). Tyttären kirjan löytymisen iloa lisäsi se, että nuorimies antoi minulle kanta-asiakasalennuksen, vaikkei mulla korttia olekaan, kun miehelläni kerta on. Ja jos silmäni eivät valehdelleet, niin minulle iskettiin silmää. Ei se hyvää tuultani ainakaan vähentänyt.