Saatuani yhden kouluhomman valmiiksi palkitsen itseäni antamalla itselleni luvan kirjoittaa yhden postauksen pitkästä aikaa.

Kerron jotain eilisestä Ylivieskan retkestä. Meitä lähti kimpassa henkilöautollinen, viides otettiin kyytiin Oulaisista. Aluksi ei meinannut auto sisältä lämmetä, mutta kyseessä oli vain väliaikainen häiriö, joka ajan kanssa korjaantui. Ja onneksi pakkanen oli lauhtunut edellisestä aamusta yli kymmenellä asteella, niin käynnistysongelmiakaan ei ollut. Toki vara-akku oli mukana. Paluumatkalla autossa oli suorastaan kuuma. Haukottelin niin, että oli suu revetä.

Ylivieskan Halpa-Hallin parkkipaikalla soppatykki jo höyrysi, kun saavuimme mukanamme sopan syöntiin tarkoitetut kertakäyttömukit, jotka Armas oli luvannut tuoda. Minulla oli tietenkin itselleni ja miehelle omat lautaset ja lusikat mukana. Yksi KD:n uusista ehdokkaista, Marko Hoikkaniemi hoiteli tykkiä. Muillakin kuin minulla ja puolisollani oli yllään oransseja liivejä. Jotkut ihmiset katselivat vain kauempaa, monet heistä rohkaistuivat kutsusta tulemaan keitolle. Keitto oli vaihtunut hernerokasta jauhelihakeitoksi, koska herneitä olisi pitänyt liottaa yön yli, ja aamulla tykki olisi ollut tönkköjäässä. 

Koetin bongata kaikki paikalle saapuneet KD:n EK-vaaliehdokkaat: Markon lisäksi tietenkin mukanamme tullut Armas Åkerlund, sitten Veli Ainali, Jaakko Jukkola, Marja-Leena Kemppainen, Markku Tauriainen, Antero Metso ja Vesa Aitto-oja.  Kainuun ehdokkaat Evelyn Hynynen ja Markku Vihanto olivat jääneet pois varmaan etäisyyden takia, keskittyvät enempi omaan alueeseensa. Myöskään Sirkku Kiantoa taikka Kai Similää en nähnyt.

Ennen kuin itse poistuin paikalta kaupungintalolle naisten vuosikokoukseen, ehdin vaihtaa muutaman sanan viehättävän persoonan Jaakko Jukkolan kanssa. Varsin miellyttävältä vaikutti myös toinen sitoutumaton ehdokkaamme Vesa. Ehdin myös kylmettää jalkani ja käteni, vaikka viivähdin paikalla vain alle tunnin. Nuo urheat soppasissit jäivät vielä toiseksi tunniksi ihmisiä porisuttamaan. Mukana toritapahtumassa oli myös junantuoma kansanedustaja Sari Palm, jonka värikkäästä ja elävästä esitystavasta saivat naiset sittemmin nauttia  vuosikokouksessaan.

Mies otti kuvia, vähän jo torillakin, mutta siellä kamera hyytyi kylmyydessä. Kokouksesta saatiin paljon kuvia, en tosin ole ehtinyt niitä vielä katsoa.

Sihteerin pitäisi nyt sitten kirjoittaa pöytäkirjat, vuosikokouksesta sainkin jo jotain äntihin, mutta järjestäytymiskokous on koskematta. Sitten tietojen lähettäminen piirille ja naisjärjestölle. Ja pöytäkirjojen lähettäminen tarkastuskierrokselle. Onneksi sähköpostitse pystyy saamaan palautetta pöytäkirjaversioista - ja ikään kuin epävirallisen hyväksynnän - ennen kuin tulostaa ja lähettää. 

Vaikka sihteerillä piisaa näitä askareita, en silti kadehdi ehdokkaiden urakkaa, vaan olen mielissäni, ettei minua tällä kertaa saatu höynäytettyä mukaan - lainatakseni Armaksen ilmaisua. Lehtien tai esitteiden tuputtaminen on minusta niin vaikeaa. Leena kertoikin sylissään olleen lehtipinon vaikuttaneen niin, että ihmiset olivat kiertäneet laajan kaaren ohi hänet nähdessään. Leena iloitsi, kun Jaakko otti lehtihomman itselleen. Ei meitä kaikkia ole tarkoitettu eikä varustettu samoihin hommiin. Luojan lykky.