Blogini lenkkasee viikon viiveellä. Mutta ei se varsinaisesti haittaa, kun ei mulla mitään deadlinea ole. Viikko sitten lauantaina palasimme yöllä siskoni syntymäpäiviltä, mutta vaikka kello oli paljon, innostuin lukemaan Raahelaisen välissä postilaatikkoon ilmestynyttä Pro Hanhikivi -yhdistyksen julkaisua.

Fennovoima hankitsee ydinvoimalan rakentamista jonnekin päin Suomea. Usea kunta on ilmoittautunut halukkaaksi ottamaan työllistävän rakennusprojektin alueelleen. Mutta ainakin Pyhäjoella on noussut hanakka kansanliike vastustamaan ydinvoimalan sijoittamista Pyhäjoen Hanhikivelle.

Minuun teki suuren vaikutuksen Pro Hanhikivi -julkaisu. Nostan kuvitteellista hattuani niille ihmisille, jotka ovat valmiit uhraamaan aikaa, vaivaa ja varojaankin tärkeäksi kokemalleen asialle.

Oli mielenkiintoista, että Raahelaisessa, jonka mukana 8-sivuinen tiedote jaettiin, oli asiasta pieni puffi. Siinä sanottiin, että Pro Hanhikivi on alkanut julkaista omaa lehtistään, koska paikallislehdet eivät tuo ydinvoimaan liittyviä näkökohtia tasapuolisesti esille.
Ensimmäisessä numerossa käsiteltiin monipuolisesti, havainnollisesti ja tilastoihinkin nojautuen haittoja ja riskejä, joita koituisi ydinvoimalan rakentamisesta Hanhikivelle. Odotan kiinnostuneena seuraavaa numeroa, jossa luvattiin kertoa ydinvoiman vaihtoehdoista.

Eilen olimme KD-porukalla sima- ja kahvikojuinemme Raahen keskustassa kyselemässä kuntalaisten mielipiteitä lähialueen asioista. Ydinvoimala oli yhden kysymyksen aiheena. Itse olin enimmäkseen kahvipöydän takana, mutta sivukorvalla kuunnellessani en tavoittanut yhtäkään ydinvoimalaa puoltavaa mielipidettä.

Itse olen muuten edelleenkin sitä mieltä, että meidän jokaisen olisi rajusti vähennettävä energian kulutusta kaikin konstein, pieninkin. Esimerkiksi siten, että nyt lopetan tämän kirjoittamisen ja suljen tietokoneen.