Tänään kohtasimme enkeleitä, kun olimme matkalla kummipojan synttäreille. Ensimmäinen enkelirykmentti ryhtyi puskuhommiin siinä vaiheessa, kun varomattoman rattiliikkeen jälkeen auto alkoi heittelehtiä liukkaalla tiellä ja oli ajautua nokka edellä päin vastaantulijaa. Olen kutakuinkin varma, että näkymättömät suojelusenkelimme jarruttivat liukuliikettä riittävästi, että vastaantuleva auto pääsi sujahtamaan alta pois. Ja kun automme sitten hiljakseen kääntyi perä menosuuntaan ja liukui kylki edellä ojaan, niin sekin kävi niin nätysti, ettei kukaan meistä saanut kipeää eikä autostakaan särkynyt kuin muovinen etuhelma. Ja välittömästi autosta noustuamme alkoi ilmaantua niitä näkyväisiä enkeleitä: "Onko kaikki hyvin?" "Tarvitsetteko apua?" "Onko apu jo tulossa?" Ja eipä aikaakaan, kun paikalle tuli yksi enkeli kuorma-autolla ja toinen, jolla oli vetoliina. Kiitos Taivaan Isälle varjeluksesta ja empaattisille enkeleilleen avusta, jonka ansiosta saatoimme sittenkin jatkaa matkaa synttäreille. Niin ja sitä ennen ehdin käväistä surukodissakin. Olin suunnitellut, mitä sanoisin huonosti suomea ymmärtävälle surijalle, mutta en sitten sanonutkaan paljon mitään, halasin vain kauan.

Tämän päivän tunnussana kolahti kohdalleen. Hän tosiaan pitää huolen.

 

Päivän Sana

Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.

Ps. 55:22