Tänään kollega oli koulutuksessa ja minulle tarjottiin tilaisuutta pitää hänen puolestaan päivänavaus, johon tilaisuuteen tietenkin tartuin. Tuleva sunnuntai oli herkullinen aihe, kylläkin ihan maallisessa mielessä tällä erää. Aleksis Kiven syntymästä tulee 10.10.10 kuluneeksi 176 vuotta, jos laskin oikein. Luin Kiven koottujen teosten kansiliepeestä pienen mainospalan ja lyhyen katkelman Jukolan Juhanin perhe-elämästä.

Jos kohta iloitsen ja nautin omasta äidinkielestä päivittäin, niin näinä muutamina merkkipäivinä, Agricolan, Lönnrotin ja Kiven, ilo ja kiitollisuus tursuaa kouriintuntuvana.

Suhde omaan kieleen on useimmilla kiihkeä ja hellä. Kuinka kuulijaa ihastuttaakaan, kun vieraskielinen rohkenee sanoa jonkin sanan toisen äidinkielellä. Viimeksi tänään romanialaisystävääni oli tehnyt vaikutuksen, kun onnittelin hänen 10-vuotiasta poikaansa romaniaksi.  Kuinka imarreltuja me suomalaiset olemme olleetkaan, kun itse J.R.R. Tolkien oli kiinnostunut suomen kielestä, jopa käyttäen sitä mm. kirjassaan Kirjeitä Joulupukilta. Tänään tunsin samankaltaista lapsekasta imarreltua iloa, kun satuin näkemän mainospätkän Rillit huurussa -sarjasta. Siinähän on joukko nörttipoikia, joista yksi tässä mainospätkässä näkyi lukevan suomen kielen sanakirjaa ja huikkasi ovea kohti - lähes täydellisesti artikuloiden: "Sisään!" Jess, taas meidän erikoinen upea kielemme on huomattu!